Tässä seuraava osa IFYE-kertomuksestani. Viimeksi jäimme Vecsauleen. Sieltä lähdin autokyydillä aamulla kohti Latgalea, tarkalleen ottaen menimme Ludzaan, josta seuraava hosti haki mut. Ludza on Latvian vanhin kaupunki! Kävimme siellä katsomassa vanhan linnan raunioita ja kirkkoa. Sitten jatkoimme matkaa noin 30 kilometrin päähän Kārsavaan, jossa host-pariskunta asuu. Tosiaan tämäkin hosti oli nuoripari, jonka tyttö (mua nuorempi) on 4H-kerhonohjaaja kuten minä. Hän opiskelee matkailualaa ja luultavasti sen takia hän oli listannut hyvin tarkasti monia erilaisia paikkoja, jonne he veisivät mut. Heillä on myös undulaatteja :)
Kārsava on pieni, alle kolmen tuhannen asukkaan kunta Itä-Latviassa. Vaikka siellä on vähän asukkaita, siellä on silti pari koulua, kolme kirkkoa ja kauppoja. Host-pariskunta asuu pienessä, aika vanhassa kerrostalossa. Ekana päivänä juttelimme ja suunnittelimme tulevia päiviä, kokkasimme lohta ja uunijuureksia sekä leivoimme mustikkajuustokakkua. Illalla kun sade oli lakannut, lähdimme autolla kiertämään Kārsavaa ja sen lähialueita. Kävimme myös näkötornissa! Sen lähistöllä maassa hyppeli miljoona pienen pientä sammakkoa! Tornista avautui hieno näkymä Numernesin metsään ja lammelle. Sitten kävimme Salnavan kartanon puistossa, jossa oli nähtävillä jättimäinen sileä kivi! Sitten suuntasimme vielä Malnavan kartanolle ja sen puistoon. Sanotaan, että Hitler on aikoinaan tuossa kartanossa piileskellyt! Puisto oli iso ja hieno. Sitten reissun jälkeen "kotona" maisteltiin juustokakkua ja makeaa latvialaista marjaviiniä!
Seuraavana aamuna aloitimme roadtripin! Hostien lisäksi mukaan lähti tytön pikkuveli. Suuntasimme ensimmäisenä Preiļiin, noin 7000:n asukkaan kaupunkiin. Siellä vierailimme ensin nukkemuseossa (Leļļu galerija Preiļos), jossa oli upeita, aidon näköisiä nukkeja. Kokoelmasta löytyi mm. Jack Sparrow, Putin ja Mr. Bean. Siellä saat myös itse pukeutua röyhelömekkoon tai -pukuun sekä peruukkiin, poseerata lavasteissa ja ottaa kuvia. Ja tokihan me tartuttiin tilaisuuteen! Valitsin tumman peruukin ja sinisen mekon. Nukkeihin tutustumisen jälkeen kävimme Preiļin linnapuistossa. Itse linna oli remontissa, mutta lähistöllä olevat vanhat rauniot olivat myös upeita! Sen jälkeen jatkoimme lyhyen matkan päähän pienelle viinitilalle (Vīna pagrabs Burvju dārzā), jossa venäläinen nainen tekee hyviä viinejä mm. marjoista ja luumuista. Tontin puutarha oli huikea; monia erilaisia kukkia, pensaita ja puita, sekä puutarhatonttuja ja muita koristeita. Saimme maistella viinejä ja ostimmekin pari parasta makua. Ennen matkan jatkamista teimme eväsleipiä autolla. Seuraava kohde olisi Daugavpils!
Daugavpils on Latvian toiseksi suurin kaupunki, asukkaita siellä on yli 95 000. Siellä kävimme aluksi kävellen ihastelemassa montaa hienoa kirkkoa, jotka kaikki taisivat olla eri uskontokuntien. Latvialaiset eivät ole kovin uskovaista porukkaa, sillä suurin "uskonnollinen" ryhmä on uskonnottomat eli sellaiset latvialaiset, jotka eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmään. "Oikeita" uskontoja Latviassa kuitenkin ovat luterilaisuus, katolilaisuus ja ortodoksisuus. Sitten kävimme Solo-kauppakeskuksessa, haimme jäätelöä ja menimme läheiseen puistoon (Dubrovin parks) istuskelemaan. Siitä suuntasimme vieressä olevaan museoon (Daugavpils Novadpētniecības un mākslas muzejs) joka esitteli alueen historiaa ja taidetta. Siellä ei valitettavasti saanut valokuvata. Autolle palatessa ohitimme yliopiston, jossa host-parin mies opiskelee.
Matka jatkui jälleen autolla kohti Liettuan rajaa. Saavuimme Zarasaihin ja kävimme hakemassa paikallisesta matkailuinfosta karttoja, sillä Liettuan puolella hostien nettiyhteydet lakkasivat toimimasta eli puhelimen navista ei olisi ollut hyötyä :D Jatkoimme seuraavaan kohteeseemme: Anykščiai, yli 10 000:n asukkaan kaupunkiin ja sen huikealle Treetop Walking Pathille! Se on melkein puiden latvojen korkeudessa kulkeva luontopolku, jonka lopussa on korkea näkötorni. Tornista näkee Šventoji-nimisen joen ja metsää vaikka kuinka pitkälle. Huikeat maisemat ja nerokas idea nostaa luontopolku korkealle! :) Pitkän päivän jälkeen kaikki alkoivat jo olla väsyneitä ja nälkäisiä, joten kävimme Maximassa hakemassa ruokaa ja etsimme edelleen sopivaa yöpaikkaa. Olimme kyllä ottaneet teltan mukaan ja alkuperäinen ajatus olikin nukkua teltassa. Niin teimmekin! Yövyimme kauniin järven rannalla ilmaisella teltta-alueella, jossa oli hyvin rauhallista vaikka muitakin yöpyjiä oli.
Kasasimme teltan ja lähdimme liikkeelle jo ennen yhdeksää seuraavana aamuna. Suuntasimme Utenaan, 28 600:n asukkaan kaupunkiin. Se on yksi Liettuan vanhimmista kaupungeista! Kävimme jälleen hakemassa karttoja turisti-infosta ja jatkoimme museoon. Tämä oli aiheeltaan samanlainen kuin Daugavpilsin museo eli se kertoi Utenan alueen historiasta ja kulttuurista. Esillä oli mm. taidetta, vanhoja työvälineitä ja asuja, mutta esitystapa oli modernimpi kuin Daugavpilsissä. Seuraava kohteemme oli Ignalina, vajaan 6000:n asukkaan kaupunki. Matkalla sinne piipahdimme myös Bunny Valleyssä. Nimikin jo kertoo, että se paikka oli juuri mua varten. Siellä pääsimme tutustuman 40:neen erilaiseen kanirotuun! Paikassa oli myös monia eri lintulajeja, muutama hevonen, vuohi ja peura :) Vaikka koko vierailun ajan satoi aivan kaatamalla, pidin paikasta todella paljon eikä sade haitannut! Onneksi oli vaihtosukat mukana!
Perillä Ignalinassa kävimme syömässä Žuvėdra-nimisessä ravintolassa. Otin paikallista kalaa ja pottuja! Vatsat täynnä lähdimme jälleen autolla liikkeelle kohti Liettuan vanhinta kansallispuistoa eli Aukštaitijaa. Siellä päädyimme pieneen vanhaan Šuminain kylään, jossa oli kauniit maalaismaisemat. Vierailimme myös Ginučiain vanhalla mutta upealla vesimyllyllä. Sieltä lähdettyämme ohitimme sattumalta korkean näköalatornin ja päätimme piipahtaa (Ignalinos (Vilkakalnio) apžvalgos bokštas). Maisemat olivat todella upeat: järviä ja sumuista metsää. Kävimme sen jälkeen myös Ignalinan ydinvoimalan suuren kyltin luona. Voimala oli toiminnassa vuosina 1983-2009 ja se oli Liettuan ainoa ydinvoimala. Laitos sijaitsee Visaginasissa eli noin 15 km Ignalinasta. Paikasta on myös alle viisi kilometriä Valko-Venäjän rajalle. Itse laitos näytti aika karulta mutta kyltin edessä sai ihan hauskoja kuvia!
Sitten oli aika aloittaa paluumatka. Ajoimme ensin takaisin Daugavpilsiin ja kävimme siellä katsomassa linnoitusta ja raunioita. Upea paikka! Sen jälkeen vuorossa oli Krāslava, reilu 9000:n asukkaan pieni kaupunki. Siellä menimme myöskin näköalatorniin, josta oli illan hämärtyessä kauniit maisemat. En edes muista kuinka monessa näköalatornissa kävin vaihtoni aikana :D Monessa! Krāslavassa vierailimme myös kaupungin linnan pihassa ja puistossa, kaunis paikka sekin! Vaikka alkoi olla jo hämärää, hostit halusivat vielä näyttää mulle Aglonan basilikan. Se on hyvin suosittu kirkko Latviassa ja siellä käy paljon vierailijoita vuoden aikana. Ajoimme sinne ja se kyllä olikin näkemisen arvoinen, ainakin yövalaistuksessa. Toki päivänvalolla se olisi voinut olla hienompikin, mutta tällä tavalla myös. Toinen kohde pimenevässä Aglonassa oli Devil's Lake eli Paholaisen järvi keskellä mustikkametsää. Se oli kieltämättä hieman pelottava paikka pimeällä! Järvestä kiertää monenlaisia huhuja ja legendoja. Sanotaan, että järvellä ei ole pohjaa. Sen vesi on niin kirkasta, että nähdä voi jopa 12 metriin asti. Tietääkseni syvin mitattu kohta on 17 metriä. Sanotaan myös, että linnut ja muut eläimet välttävät järveä eikä sieltä tule kalaa. Järveen ei myöskään tule eikä siitä lähde yhtään jokea. Mielenkiintoinen paikka! "Kotona" olimme puolenyön jälkeen ja kaikki menimme heti nukkumaan.
Seuraavana päivänä tutustuin Rēzekneen, joka sijaitsee reilu puolen tunnin ajomatkan päässä Kārsavasta. Rēzekne on yli 31 000:n asukkaan kaupunki, joka on rakennettu seitsemälle kukkulalle. Ensimmäisenä vierailimme pienessä matelijatalossa, jossa sai pitää käärmeitä ja muita otuksia sylissä tai vaikka niskassa! Itsellä oli monta erilaista käärmettä niskassa ja toki kuvia otettiin myös! Sain myös pidellä frettiä, gekkoja ja kilpikonnaa. Istuin myös iguaanin vieressä ja näin piraijan! Talossa asusti myös apina, joka oli jo hyvin iäkäs, surullisen näköinen kaveri :( Toisesta huoneesta löytyi kaneja, marsuja, chinchilloja, gerbiileitä, lintuja, deguja sekä pari aksolotlia! Muita paikkoja joita Rēzeknessä näimme olivat linnoitus ja sen pienoismalli, erikoisen muotoinen rakennus, joka toimii nuorisokeskuksena, monumentti sekä kulttuuritalo, josta löytyy myös elokuvateatteri.
Seuraavana yönä kolmelta alkoi Kārsavassa kaamea ukkosmyrsky! Vettä tuli kaatamalla ja salamointi ja jyrinä jatkui tunnin verra. Mutta aamulla onneksi oli hieno sää. Aamulla ja päivällä ei tapahtunut mitään erityistä, mutta veimme postikortteja läheiseen laatikkoon sekä kävimme kaupassa. Vähän ennen viittä lähdimme host-pariskunnan naisen äidin synttäreille! Siellä oli jos jonkinmoista ruokaa ja juomaa. Limejuustokakku oli herkullista! Seuraavana päivänä "meille" tuli kylään hostin kaveri, joka työskentelee Latvian ja Venäjän rajanylityspaikalla. Myöhemmin lähdimme hänen kyydillään tutustumaan hänen kotikyläänsä Mērdzeneen, joka sijaitsee noin vartin ajomatkan päässä Kārsavasta. Mērdzenessä oli mm. hieno kirkkaan sininen kirkko sekä vanha hylätty lentokoneiden laskeutumispaikka. Kävimme myös Pudinavan koskella. Myöhemmin illalla menimme seuraamaan Mērdzenen kansantanssiesitystä. Latvialaiset ovat kovia tanssimaan kansantansseja! Esitys oli hieno ja asut upeita. Pitkän esityksen jälkeen ajoimme Ludzan lähellä sijaitsevaan Bērzgalen kylään ja siellä järven rantaan tapaamaan muita kavereita. Siinä marjaviiniä maistellessa ja hyttysten ja paarmojen syödessä oli mukava rupatella muiden nuorten kanssa Latviasta kuin myös Suomesta.
Seuraavana aamuna kävimme hostin (rajalla työskentelevän) kaverin kanssa kirkossa. Hän on uskossa ja halusi näyttää mulle millainen on katolinen jumalanpalvelus. Kirkkoon sisään astuttaessa tehdään ristin merkki, sitten kastetaan sormet veteen ja tehdään risti uudelleen. Sen jälkeen suudellaan puista ristiinnaulittua Jeesus-veistosta. Jumalanpalveluksen aikana oltiin välissä myös polvillaan sekä laulettiin. Sitten toivotettiin latviaksi vieressä olijoille siunausta. En tosin enää muista miten se sanotaan. Vaikka en uskonnollinen ihminen olekaan, niin oli hienoa päästä näkemään hieman erilaisen uskonnon jumalanpalvelus sekä kaunis kirkko. Kirkon jälkeen vierailimme paikallisilla markkinoilla, missä oli myynnissä melkein kaikkea mitä voi kuvitella: vaatteita, koruja, kenkiä, leluja, huonekaluja, työkaluja, ruokaa, vihanneksia, marjoja.. kaikkea! Myöhemmin kotona söimme mm. pelmeeneitä. Alkoi olla aika taas pakata kamat matkalaukkuun, sillä huomenna lähtisimme hostin kanssa 4H-leirille toiselle puolelle Latviaa!
Teksti ja kuvat: Essi Huhtamäki
Kārsava on pieni, alle kolmen tuhannen asukkaan kunta Itä-Latviassa. Vaikka siellä on vähän asukkaita, siellä on silti pari koulua, kolme kirkkoa ja kauppoja. Host-pariskunta asuu pienessä, aika vanhassa kerrostalossa. Ekana päivänä juttelimme ja suunnittelimme tulevia päiviä, kokkasimme lohta ja uunijuureksia sekä leivoimme mustikkajuustokakkua. Illalla kun sade oli lakannut, lähdimme autolla kiertämään Kārsavaa ja sen lähialueita. Kävimme myös näkötornissa! Sen lähistöllä maassa hyppeli miljoona pienen pientä sammakkoa! Tornista avautui hieno näkymä Numernesin metsään ja lammelle. Sitten kävimme Salnavan kartanon puistossa, jossa oli nähtävillä jättimäinen sileä kivi! Sitten suuntasimme vielä Malnavan kartanolle ja sen puistoon. Sanotaan, että Hitler on aikoinaan tuossa kartanossa piileskellyt! Puisto oli iso ja hieno. Sitten reissun jälkeen "kotona" maisteltiin juustokakkua ja makeaa latvialaista marjaviiniä!
Seuraavana aamuna aloitimme roadtripin! Hostien lisäksi mukaan lähti tytön pikkuveli. Suuntasimme ensimmäisenä Preiļiin, noin 7000:n asukkaan kaupunkiin. Siellä vierailimme ensin nukkemuseossa (Leļļu galerija Preiļos), jossa oli upeita, aidon näköisiä nukkeja. Kokoelmasta löytyi mm. Jack Sparrow, Putin ja Mr. Bean. Siellä saat myös itse pukeutua röyhelömekkoon tai -pukuun sekä peruukkiin, poseerata lavasteissa ja ottaa kuvia. Ja tokihan me tartuttiin tilaisuuteen! Valitsin tumman peruukin ja sinisen mekon. Nukkeihin tutustumisen jälkeen kävimme Preiļin linnapuistossa. Itse linna oli remontissa, mutta lähistöllä olevat vanhat rauniot olivat myös upeita! Sen jälkeen jatkoimme lyhyen matkan päähän pienelle viinitilalle (Vīna pagrabs Burvju dārzā), jossa venäläinen nainen tekee hyviä viinejä mm. marjoista ja luumuista. Tontin puutarha oli huikea; monia erilaisia kukkia, pensaita ja puita, sekä puutarhatonttuja ja muita koristeita. Saimme maistella viinejä ja ostimmekin pari parasta makua. Ennen matkan jatkamista teimme eväsleipiä autolla. Seuraava kohde olisi Daugavpils!
Matka jatkui jälleen autolla kohti Liettuan rajaa. Saavuimme Zarasaihin ja kävimme hakemassa paikallisesta matkailuinfosta karttoja, sillä Liettuan puolella hostien nettiyhteydet lakkasivat toimimasta eli puhelimen navista ei olisi ollut hyötyä :D Jatkoimme seuraavaan kohteeseemme: Anykščiai, yli 10 000:n asukkaan kaupunkiin ja sen huikealle Treetop Walking Pathille! Se on melkein puiden latvojen korkeudessa kulkeva luontopolku, jonka lopussa on korkea näkötorni. Tornista näkee Šventoji-nimisen joen ja metsää vaikka kuinka pitkälle. Huikeat maisemat ja nerokas idea nostaa luontopolku korkealle! :) Pitkän päivän jälkeen kaikki alkoivat jo olla väsyneitä ja nälkäisiä, joten kävimme Maximassa hakemassa ruokaa ja etsimme edelleen sopivaa yöpaikkaa. Olimme kyllä ottaneet teltan mukaan ja alkuperäinen ajatus olikin nukkua teltassa. Niin teimmekin! Yövyimme kauniin järven rannalla ilmaisella teltta-alueella, jossa oli hyvin rauhallista vaikka muitakin yöpyjiä oli.
Kasasimme teltan ja lähdimme liikkeelle jo ennen yhdeksää seuraavana aamuna. Suuntasimme Utenaan, 28 600:n asukkaan kaupunkiin. Se on yksi Liettuan vanhimmista kaupungeista! Kävimme jälleen hakemassa karttoja turisti-infosta ja jatkoimme museoon. Tämä oli aiheeltaan samanlainen kuin Daugavpilsin museo eli se kertoi Utenan alueen historiasta ja kulttuurista. Esillä oli mm. taidetta, vanhoja työvälineitä ja asuja, mutta esitystapa oli modernimpi kuin Daugavpilsissä. Seuraava kohteemme oli Ignalina, vajaan 6000:n asukkaan kaupunki. Matkalla sinne piipahdimme myös Bunny Valleyssä. Nimikin jo kertoo, että se paikka oli juuri mua varten. Siellä pääsimme tutustuman 40:neen erilaiseen kanirotuun! Paikassa oli myös monia eri lintulajeja, muutama hevonen, vuohi ja peura :) Vaikka koko vierailun ajan satoi aivan kaatamalla, pidin paikasta todella paljon eikä sade haitannut! Onneksi oli vaihtosukat mukana!
Perillä Ignalinassa kävimme syömässä Žuvėdra-nimisessä ravintolassa. Otin paikallista kalaa ja pottuja! Vatsat täynnä lähdimme jälleen autolla liikkeelle kohti Liettuan vanhinta kansallispuistoa eli Aukštaitijaa. Siellä päädyimme pieneen vanhaan Šuminain kylään, jossa oli kauniit maalaismaisemat. Vierailimme myös Ginučiain vanhalla mutta upealla vesimyllyllä. Sieltä lähdettyämme ohitimme sattumalta korkean näköalatornin ja päätimme piipahtaa (Ignalinos (Vilkakalnio) apžvalgos bokštas). Maisemat olivat todella upeat: järviä ja sumuista metsää. Kävimme sen jälkeen myös Ignalinan ydinvoimalan suuren kyltin luona. Voimala oli toiminnassa vuosina 1983-2009 ja se oli Liettuan ainoa ydinvoimala. Laitos sijaitsee Visaginasissa eli noin 15 km Ignalinasta. Paikasta on myös alle viisi kilometriä Valko-Venäjän rajalle. Itse laitos näytti aika karulta mutta kyltin edessä sai ihan hauskoja kuvia!
Sitten oli aika aloittaa paluumatka. Ajoimme ensin takaisin Daugavpilsiin ja kävimme siellä katsomassa linnoitusta ja raunioita. Upea paikka! Sen jälkeen vuorossa oli Krāslava, reilu 9000:n asukkaan pieni kaupunki. Siellä menimme myöskin näköalatorniin, josta oli illan hämärtyessä kauniit maisemat. En edes muista kuinka monessa näköalatornissa kävin vaihtoni aikana :D Monessa! Krāslavassa vierailimme myös kaupungin linnan pihassa ja puistossa, kaunis paikka sekin! Vaikka alkoi olla jo hämärää, hostit halusivat vielä näyttää mulle Aglonan basilikan. Se on hyvin suosittu kirkko Latviassa ja siellä käy paljon vierailijoita vuoden aikana. Ajoimme sinne ja se kyllä olikin näkemisen arvoinen, ainakin yövalaistuksessa. Toki päivänvalolla se olisi voinut olla hienompikin, mutta tällä tavalla myös. Toinen kohde pimenevässä Aglonassa oli Devil's Lake eli Paholaisen järvi keskellä mustikkametsää. Se oli kieltämättä hieman pelottava paikka pimeällä! Järvestä kiertää monenlaisia huhuja ja legendoja. Sanotaan, että järvellä ei ole pohjaa. Sen vesi on niin kirkasta, että nähdä voi jopa 12 metriin asti. Tietääkseni syvin mitattu kohta on 17 metriä. Sanotaan myös, että linnut ja muut eläimet välttävät järveä eikä sieltä tule kalaa. Järveen ei myöskään tule eikä siitä lähde yhtään jokea. Mielenkiintoinen paikka! "Kotona" olimme puolenyön jälkeen ja kaikki menimme heti nukkumaan.
Seuraavana päivänä tutustuin Rēzekneen, joka sijaitsee reilu puolen tunnin ajomatkan päässä Kārsavasta. Rēzekne on yli 31 000:n asukkaan kaupunki, joka on rakennettu seitsemälle kukkulalle. Ensimmäisenä vierailimme pienessä matelijatalossa, jossa sai pitää käärmeitä ja muita otuksia sylissä tai vaikka niskassa! Itsellä oli monta erilaista käärmettä niskassa ja toki kuvia otettiin myös! Sain myös pidellä frettiä, gekkoja ja kilpikonnaa. Istuin myös iguaanin vieressä ja näin piraijan! Talossa asusti myös apina, joka oli jo hyvin iäkäs, surullisen näköinen kaveri :( Toisesta huoneesta löytyi kaneja, marsuja, chinchilloja, gerbiileitä, lintuja, deguja sekä pari aksolotlia! Muita paikkoja joita Rēzeknessä näimme olivat linnoitus ja sen pienoismalli, erikoisen muotoinen rakennus, joka toimii nuorisokeskuksena, monumentti sekä kulttuuritalo, josta löytyy myös elokuvateatteri.
Seuraavana yönä kolmelta alkoi Kārsavassa kaamea ukkosmyrsky! Vettä tuli kaatamalla ja salamointi ja jyrinä jatkui tunnin verra. Mutta aamulla onneksi oli hieno sää. Aamulla ja päivällä ei tapahtunut mitään erityistä, mutta veimme postikortteja läheiseen laatikkoon sekä kävimme kaupassa. Vähän ennen viittä lähdimme host-pariskunnan naisen äidin synttäreille! Siellä oli jos jonkinmoista ruokaa ja juomaa. Limejuustokakku oli herkullista! Seuraavana päivänä "meille" tuli kylään hostin kaveri, joka työskentelee Latvian ja Venäjän rajanylityspaikalla. Myöhemmin lähdimme hänen kyydillään tutustumaan hänen kotikyläänsä Mērdzeneen, joka sijaitsee noin vartin ajomatkan päässä Kārsavasta. Mērdzenessä oli mm. hieno kirkkaan sininen kirkko sekä vanha hylätty lentokoneiden laskeutumispaikka. Kävimme myös Pudinavan koskella. Myöhemmin illalla menimme seuraamaan Mērdzenen kansantanssiesitystä. Latvialaiset ovat kovia tanssimaan kansantansseja! Esitys oli hieno ja asut upeita. Pitkän esityksen jälkeen ajoimme Ludzan lähellä sijaitsevaan Bērzgalen kylään ja siellä järven rantaan tapaamaan muita kavereita. Siinä marjaviiniä maistellessa ja hyttysten ja paarmojen syödessä oli mukava rupatella muiden nuorten kanssa Latviasta kuin myös Suomesta.
Seuraavana aamuna kävimme hostin (rajalla työskentelevän) kaverin kanssa kirkossa. Hän on uskossa ja halusi näyttää mulle millainen on katolinen jumalanpalvelus. Kirkkoon sisään astuttaessa tehdään ristin merkki, sitten kastetaan sormet veteen ja tehdään risti uudelleen. Sen jälkeen suudellaan puista ristiinnaulittua Jeesus-veistosta. Jumalanpalveluksen aikana oltiin välissä myös polvillaan sekä laulettiin. Sitten toivotettiin latviaksi vieressä olijoille siunausta. En tosin enää muista miten se sanotaan. Vaikka en uskonnollinen ihminen olekaan, niin oli hienoa päästä näkemään hieman erilaisen uskonnon jumalanpalvelus sekä kaunis kirkko. Kirkon jälkeen vierailimme paikallisilla markkinoilla, missä oli myynnissä melkein kaikkea mitä voi kuvitella: vaatteita, koruja, kenkiä, leluja, huonekaluja, työkaluja, ruokaa, vihanneksia, marjoja.. kaikkea! Myöhemmin kotona söimme mm. pelmeeneitä. Alkoi olla aika taas pakata kamat matkalaukkuun, sillä huomenna lähtisimme hostin kanssa 4H-leirille toiselle puolelle Latviaa!
Teksti ja kuvat: Essi Huhtamäki
Kommentit
Lähetä kommentti