Jäimme siis viimeksi päivään 6.7. Sinä aamuna ensimmäisen host-pariskunnan nainen tuli hakemaan mua Riikasta hotellilta, jossa olin yöpynyt pari ensimmäistä yötä. Lähdimme ajamaan kohti Vecsaulea. Se on pieni kylä Bauskan lähettyvillä, Zemgalen alueella. Ajomatkaa Riikasta Vecsauleen on noin tunnin verran. Matkalla oli paljon peltoja eikä maisema eronnut kovinkaan paljoa suomalaisesta kesämaisemasta. Host-nainen (mua jonkin verran nuorempi) omistaa Vecsaulessa pienen lihakarjatilan ja asuu sen lähistöllä melko isossa talossa miesystävänsä kanssa. Talon vieressä sijaitsee myös pieni Elvi-ruokakauppa, jonka tämä nainen myös omistaa! Miesystävä on ennen työskennellyt baarimikkona, mutta työskentelee nykyään myöskin lihakarjatilalla. He kasvattavat myös kanoja ja kirsikoita. Syötyämme lounaan pääsin tutustumaan lehmiin ja auttamaan rakentamaan niille uutta laiduntamisaluetta. Illalla pääsin maistamaan suolaheinäkeittoa.
Seuraavana aamuna eli torstaina lähdimme takaisin Riikaan ja nappasimme linja-autoasemalta kyytiin host-naisen sveitsiläisen työkaverin. Hän oli tulossa opintoreissulta Virosta ja Latviassa se jatkuisi pari päivää (hän siis opiskelee agrikulttuuria). Lähdimme ajamaan kohti Vidzemen aluetta, jossa kävimme muutamalla maatilalla tutustumassa. Ymmärsin, että nämä olivat jotenkin host-naisen yrityksen kanssa yhteistyössä. Samalla sveitsiläinen opiskelija pääsi tutustumaan erilaisiin tiloihin ja esittämään tilanomistajille kysymyksiä. Itse en ihan kaikkea maatilasanastosta ja lehmäroduista ymmärtänyt, mutta oli kiva nähdä erilaisia paikkoja. Päivä oli pitkä ja autossa istumista paljon. Tämän yön yövyin sveitsiläisen kanssa pienessä Amalienhof-hostellissa Riikassa. Hostillani oli vielä töitä jäljellä yömyöhään ja hän halusi meidän pääsevän ajoissa nukkumaan, joten hän varasi ja maksoi meille hostellin. Hostellissa oli hieno kattoterassi, jossa istuskelin säkkituolissa jonkin aikaa kirjoittamassa matkapäiväkirjaani.
Seuraava päivä kului jälleen tien päällä ja maatiloihin tutustuessa. Tällä kertaa Latgalen alueella. Se on alue itäisessä Latviassa ja ajomatkaakin meillä kertyi yli 500 kilometriä. Ensimmäiseltä tilalta saimme evääksi tilalla itsetehtyä juustoa. Toisella tilalla tapasin hienon Latvian silver -rotuisen lehmän! Paluumatkalla nappasimme evästä huoltoasemalta ja ajoimme Riikan linja-autoasemalle, josta sveitsiläinen lähti takaisin Viroon ja minä Bauskaan. Hostini jäi Riikaan pariksi yöksi työskentelemään miesystävänsä kanssa festareille. He pyysivät muakin sinne, mutta koska mulla ei olisi ollut siellä seuraa niin ajattelin mennä Vecsauleen. Bauskan bussiasemalta hostini veljen kaveri Ivo tuli hakemaan ja vei "kotiin". Illalla kävin vielä kävelyllä ja läheisessä Elvissä.
Lauantai-aamuna Ivo tuli jälleen hakemaan mua ja lähdimme kiertämään Bauskaa. Ensiksi kävimme Mežotnen linnassa. Se sijaitsee noin 10 km Bauskasta Lielupe-joen rannalla. Linna rakennettiin vuosina 1798-1802 Venäjän keisarinna Katariina II:n lapsenlapselle. Linna oli upea sisältä kaikkine hienoine yksityiskohtineen ja huonekaluineen. Linnan takapihalta löytyi myös lampaita. Toinen kohteemme oli Kaucminden kartano, joka on hylätty iso rakennus Bauskan lähettyvillä. Paikka oli hieman pelottava ja meillä molemmilla tuli mieleen Supernatural-sarja! Seuraavaksi menimme Rundālen linnaan, joka olikin aikamoinen turistirysä. Parkkipaikkaa ei millään meinannut löytyä, mutta etsiminen oli vaivan arvoista, sillä linna oli upea. Se rakennettiin Kuurinmaan herttuan palatsiksi 1700-luvulla. Nykyään se on Latvian merkittävin barokki/rokokoo-tyylinen linna eli koristeita ja kultaa löytyy paljon. Erikseen maksava ranskalainen puutarha oli myöskin upea. Se on nykyisin suurin ja tärkein laatuaan Baltiassa. Vuonna 2012 puutarhassa kasvoi noin 12 000 ruusua!
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä vierailimme Bauskan linnoitustyyppisessä linnassa. Siellä oli nähtävissä alkuperäisiä 1400-luvulla rakennetun osan raunioita ja museossa mm. keskiaikaisia vaatteita ja sota-aseita. Bauskan linnan uudempi osa on rakennettu 1500-luvun lopussa. Kiipesimme jyrkät portaat näköalatasanteelle, josta oli upeat maisemat Lielupe-joelle. Bauskan linnan jälkeen aloimme etsiä ruokapaikkaa ja se osoittautuikin hieman hankalaksi! Kaikki paikat, joissa kävimme olivat täynnä, koska paikkakunnalla oli sillä hetkellä käynnissä kantrimusiikkifestarit. Vasta neljänteen paikkaan mahtui ja se oli pizzeria Picu darbnīca. Pizzat olivat niin isoja ettei meistä kumpikaan jaksanut syödä kuin puolet. No, jäipähän jotain iltapalaa.
Seuraavana aamuna heräilin kymmenen aikaan kun hostit nukkuivat vielä torkkuja kahden työyön jäljiltä. Söin aamupalan jo ennen heitä, mutta kun he heräsivät joimme yhdessä aamukahvit. Sitten lähdin host-miehen kanssa farmille aikomuksenamme poimia kirsikoita! Mutta eipä näkynyt kirsikoita. Vielä pari päivää sitten puut notkuivat pieniä punaisia kirsikoita, mutta nyt ei ollut yhtäkään jäljellä. Asialla olivat olleet linnut, jotka olivat tyhjentäneet koko puun vain parissa päivässä! Miehellä tuli mieleen, että voisimme ehkä mennä poimimaan heidän sukulaisensa puusta, koska hänellä itsellä ei ole niille käyttöä. Hoidimme kanat ja lähdimme alle kymmenen kilometrin päähän Ozolaineen kirsikkajahtiin. Lyhyessä ajassa saimmekin ihan hyvän määrän kirsikoita ja kotona poistimme niistä kivet ja teimme hilloa sekä mehua. Myöhemmin illalla söimme yhdessä ja katsoimme elokuvan Putlockerista. Annoin myös tässä vaiheessa perheelle Suomi-tuliaiset, sillä seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti Latgalea, jossa seuraava hostini asuu.
Teksti ja kuvat: Essi Huhtamäki
Seuraavana aamuna eli torstaina lähdimme takaisin Riikaan ja nappasimme linja-autoasemalta kyytiin host-naisen sveitsiläisen työkaverin. Hän oli tulossa opintoreissulta Virosta ja Latviassa se jatkuisi pari päivää (hän siis opiskelee agrikulttuuria). Lähdimme ajamaan kohti Vidzemen aluetta, jossa kävimme muutamalla maatilalla tutustumassa. Ymmärsin, että nämä olivat jotenkin host-naisen yrityksen kanssa yhteistyössä. Samalla sveitsiläinen opiskelija pääsi tutustumaan erilaisiin tiloihin ja esittämään tilanomistajille kysymyksiä. Itse en ihan kaikkea maatilasanastosta ja lehmäroduista ymmärtänyt, mutta oli kiva nähdä erilaisia paikkoja. Päivä oli pitkä ja autossa istumista paljon. Tämän yön yövyin sveitsiläisen kanssa pienessä Amalienhof-hostellissa Riikassa. Hostillani oli vielä töitä jäljellä yömyöhään ja hän halusi meidän pääsevän ajoissa nukkumaan, joten hän varasi ja maksoi meille hostellin. Hostellissa oli hieno kattoterassi, jossa istuskelin säkkituolissa jonkin aikaa kirjoittamassa matkapäiväkirjaani.
Seuraava päivä kului jälleen tien päällä ja maatiloihin tutustuessa. Tällä kertaa Latgalen alueella. Se on alue itäisessä Latviassa ja ajomatkaakin meillä kertyi yli 500 kilometriä. Ensimmäiseltä tilalta saimme evääksi tilalla itsetehtyä juustoa. Toisella tilalla tapasin hienon Latvian silver -rotuisen lehmän! Paluumatkalla nappasimme evästä huoltoasemalta ja ajoimme Riikan linja-autoasemalle, josta sveitsiläinen lähti takaisin Viroon ja minä Bauskaan. Hostini jäi Riikaan pariksi yöksi työskentelemään miesystävänsä kanssa festareille. He pyysivät muakin sinne, mutta koska mulla ei olisi ollut siellä seuraa niin ajattelin mennä Vecsauleen. Bauskan bussiasemalta hostini veljen kaveri Ivo tuli hakemaan ja vei "kotiin". Illalla kävin vielä kävelyllä ja läheisessä Elvissä.
Lauantai-aamuna Ivo tuli jälleen hakemaan mua ja lähdimme kiertämään Bauskaa. Ensiksi kävimme Mežotnen linnassa. Se sijaitsee noin 10 km Bauskasta Lielupe-joen rannalla. Linna rakennettiin vuosina 1798-1802 Venäjän keisarinna Katariina II:n lapsenlapselle. Linna oli upea sisältä kaikkine hienoine yksityiskohtineen ja huonekaluineen. Linnan takapihalta löytyi myös lampaita. Toinen kohteemme oli Kaucminden kartano, joka on hylätty iso rakennus Bauskan lähettyvillä. Paikka oli hieman pelottava ja meillä molemmilla tuli mieleen Supernatural-sarja! Seuraavaksi menimme Rundālen linnaan, joka olikin aikamoinen turistirysä. Parkkipaikkaa ei millään meinannut löytyä, mutta etsiminen oli vaivan arvoista, sillä linna oli upea. Se rakennettiin Kuurinmaan herttuan palatsiksi 1700-luvulla. Nykyään se on Latvian merkittävin barokki/rokokoo-tyylinen linna eli koristeita ja kultaa löytyy paljon. Erikseen maksava ranskalainen puutarha oli myöskin upea. Se on nykyisin suurin ja tärkein laatuaan Baltiassa. Vuonna 2012 puutarhassa kasvoi noin 12 000 ruusua!
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä vierailimme Bauskan linnoitustyyppisessä linnassa. Siellä oli nähtävissä alkuperäisiä 1400-luvulla rakennetun osan raunioita ja museossa mm. keskiaikaisia vaatteita ja sota-aseita. Bauskan linnan uudempi osa on rakennettu 1500-luvun lopussa. Kiipesimme jyrkät portaat näköalatasanteelle, josta oli upeat maisemat Lielupe-joelle. Bauskan linnan jälkeen aloimme etsiä ruokapaikkaa ja se osoittautuikin hieman hankalaksi! Kaikki paikat, joissa kävimme olivat täynnä, koska paikkakunnalla oli sillä hetkellä käynnissä kantrimusiikkifestarit. Vasta neljänteen paikkaan mahtui ja se oli pizzeria Picu darbnīca. Pizzat olivat niin isoja ettei meistä kumpikaan jaksanut syödä kuin puolet. No, jäipähän jotain iltapalaa.
Seuraavana aamuna heräilin kymmenen aikaan kun hostit nukkuivat vielä torkkuja kahden työyön jäljiltä. Söin aamupalan jo ennen heitä, mutta kun he heräsivät joimme yhdessä aamukahvit. Sitten lähdin host-miehen kanssa farmille aikomuksenamme poimia kirsikoita! Mutta eipä näkynyt kirsikoita. Vielä pari päivää sitten puut notkuivat pieniä punaisia kirsikoita, mutta nyt ei ollut yhtäkään jäljellä. Asialla olivat olleet linnut, jotka olivat tyhjentäneet koko puun vain parissa päivässä! Miehellä tuli mieleen, että voisimme ehkä mennä poimimaan heidän sukulaisensa puusta, koska hänellä itsellä ei ole niille käyttöä. Hoidimme kanat ja lähdimme alle kymmenen kilometrin päähän Ozolaineen kirsikkajahtiin. Lyhyessä ajassa saimmekin ihan hyvän määrän kirsikoita ja kotona poistimme niistä kivet ja teimme hilloa sekä mehua. Myöhemmin illalla söimme yhdessä ja katsoimme elokuvan Putlockerista. Annoin myös tässä vaiheessa perheelle Suomi-tuliaiset, sillä seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti Latgalea, jossa seuraava hostini asuu.
Teksti ja kuvat: Essi Huhtamäki
Kommentit
Lähetä kommentti